Ensimmäinen päivä tätä vuotta. Uusi vuosi vaihtui rakettien paukkeessa, nälkäisenä ja jostain käsittämättömästä syystä sanoinkuvaamattoman onnellisena ja toiveekkaana.
Aamupäivä olikin ihana ja tunsin olevani elossa, näin vanhaa ihanaa ystävää, jota todella oon kaivannu. Voi, kuinka jotkut osaa antaa energiaa, kiitos että olet olemassa <3
Mutta nyt taas paluu entiseen. Syöminen ahdistaa, ruoka ahdistaa, ruuan tuputtaminen ahdistaa. Söin, että vanhemmat olis tyytyväisiä. Eikä menny kuin hetki ku kaikki tulikin ulos. Vaikka mun ei pitäny enää oksentaa. Tein sen taas. Oon vaan heikko, ihan liian heikko. Ja kaikenlisäks mun pitäis olla itsenäinen, asua yksin ja selvitä. Nyt kyllä tuntuu siltä etten selvii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti