Tänään kävin kävelemässä ja samalla mietiskelin kaikkia asioita. Tunsin itteni kävellessäni sotanorsuks, oikeesti. Häpesin omaa vartaloa niin paljon, etten osaa ees sanoilla kuvailla ! Vaikkakin painan nyt vähemmin ku vuosiin... Miten oon ees voinu tuntee itteni hoikaks ku painoin 63kg?? Ehkä sen 69kg:n jälkeen se tuntuki mut jos nyt painan 63kg se tuntuu iha järkyttävältä luvulta !
Mun on vaan pakko laihtuu. Mut loppujen lopuks, tuoko se tietty vaakalukema onnea elämään? Onks mun elämän tarkotus vaan hioo omaa ulkonäköä? Kuinka turhamaista ! Täs maailmassa on paljon kärsimystä ja itsekkäästi ajattelen vaa omaa napaani. Mut en voi sille mitää, tällä hetkellä on tarpeeks taistelua se, et jaksaa elää päivän kerrallaa, en voi kantaa koko maailman murheita hartioillani.
 |
| Tällänen kroppa mullekin, kiitos ! |
Voi voi sua pientä! En lukenut alkuun asti, joten en tiedä sinusta juuri mitään. Se, mitä luin riittikin jo tajuamaan, et sä tarttet apua! Puhut virallisista punnituspäivistä, toivottavasti se tarkoittaa sitä, että joku ammatti-ihminen on silloin vierelläsi. Sillä ammattiapua sinä tarvitset. Älä hyvä tyttö rupea oksentamaan, sitä sanotaan bulimiaksi ja se on hengenvaarallista. Tämä kuulostaa tätimäiseltä, mutta tiedän paaaaljon lihavuudesta ja laihduttamisesta. Kokemuksesta sanoisin, ettet selviä yksin. Tarvitset läheisiä ihmisiä tukemaan sinua ja niinkuin sanoin, myös ammattiapua. Ole kiltti ja hae apua. Oikeesti, lupaathan!
VastaaPoistaVoi kiitos huolenpidosta ! Onneks mulla on ihania kavereita, jotka tietää tilanteen ja tukee mua. Kyllä tää tästä !
VastaaPoista