Töissä käynti on rankkaa. Tänää työkaverit kiinnitti ekaa kertaa huomioita siihe kuinka vähän syön, enkä ees syö vähä ! 1000 kcal on iha hemmetisti ruokaa ! Voi huoh, ei voi muuta sanoo. En haluu et kukaa kiinnittää mun syömisii huomiota. Vähiten vanhemmat ! Onneks en asu enää kotona, nii kukaa ei voi vahtii. Haluun vaa laihtua, olla kaunis ja suosittu, sporttinen ja hyväkuntoinen. Onks se liikaa vaadittu? Miks en pysty tähä? Miks? Oon nii luuseri, etten saa otettuu itteeni täysin niskasta kiinni ja vähentämällä syömisiä. Mut en haluu menettää lihaksiani, en voi tosta kovin paljoo vähentää. Miks tää on näin vaikeeta?
Ja en tykkää et miehet kehuu mua, tai tykkään mut en tunne ansaitsevani kehuja. Oon ruma ja läski, ei tälläselle voi sanoo mitää kaunista. Korkeintaa jotai kommentteja siit miten oon vaa syöny koko elämäni kaikkee paskaa.
Ja toiseks, mun sydäntä ei voiteta mielistelylla, oppikaa se !
Voin olla niinkuin muutkin on
Tavallinen ja täysin tuntematon
Oon hyvää seuraa
Mä rikon sen jään
Mut peilistä mä pelkän naamion nään
Ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus en jaksa
Suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo
Niin kauan uskoin hyvään ja huomiseen
Mut tuuli kääntyi näin taivaan rikkoutuneen
Mut ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus en jaksa
Suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo
Mä oon kai tyhmä ja lapsellinen
Ja naurettava kun itse myönnänkin sen
Pelaatte pelii se ei kiinnosta mua
Ei tarvii voittaa
Mun ei tarvii onnistua
Mut ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä lennän kauemmaksi
Lähemmäs aurinkoon
Joskus en jaksa
Suljen silmät ja leikin ettei mua oo
(Haloo Helsinki - Mua ei oo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti