Ihmissuhteet on vaikeita, en oo ikinä onnistunu luomaan turvallista ja onnellsita parisuhdetta. Aina kun joku pääsee liian lähelle, otan etäisyyttä ja sulkeudun kuoreen. En anna ees mahdollisuutta. Nyt on taas eessä sama tilanne, oon sulkeutumassa. Miten voisin pitää mielen avoinna ja edetä vähitellen? Pelkäänkö liikaa itteni satuttamista? Enkö oo oppinu vielä rakastamaan itteäni tarpeeks? Vaikeita kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Yksinkertaisesti; Mikä mussa on oikein vikana? Ja miksen kelpuuta ketään?
Ketä sinä odotat oikeasti
kenelle sun ovet aukeaa
aiotko sä maailman loppuun asti
vain odottaa
Ketä sinä odotat oikeasti
miksen sulle totta olla saa
Ja sit tää laihdutus. Oon nii luuseri etten onnistu, täysin paska. Onko muka nii vaikeeta saada painoo tippumaa kunnolla? Oon ilmeisesti tuomittu epäonnistumaa. Ja oon kehittäny itelleni mukavan tavan oksentaa aina jos syön liikaa tai herkuttelen. Päiväkohtaset kalorit ei saa mennä yli 1000 kcal:n tai oon epäonnistunu ihmisenä. Tosi järkevää, kun liikkuu paljo ja tekee fyysistä työtä. Hyi hyi, mikä läski. Ja tavoitepaino on täl hetkellä 51kg, hitto vie ! Vaikka menis koko elämä, ni laihdutan niii kauan kunnes vaaka näyttää 51 kg !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti