I miss my home

Mulla on koti-ikävä... Tai paremminki mulla on ikävä sitä onnellista lapsuutta, kun ei tarvinnu ottaa vastuuta itsestään ja suurin murhe oli se, kun jokin lelu oli hukassa. Sitä todellakin kaipaan ! Sitä turvaa, mitä vanhemmilta sai. Nyt oon yksin, enkä enää ikinä tuu palaamaan äitin ja isin luo asumaan silleen niinkuin ennen. Tuntuu aika lopulliselta.

Ja hassuintahan tässä on se, että kun oon kotona käymässä ni ikävöin opiskelupaikkakunnalle ja kaikkia ihmisiä täällä. Mulla on siis aina ja kaikkea ikävä ! (Paitsi tätä ylisuurta kasaa koulutehtäviä ja stressiä !)

 Nii ja tekis mieli hirveesti leipoo jotain, mut pelkään et lihon jos syön.