Isku vasten kasvoja. "Sua ei enää kaivata jos et tuu ikinä mukaan". Kiitti. Mitä jos en vaan jaksa? Joskus on vaan tarpeeks rankkaa selvitä päivän arkisista asioista. Ja taas tää kaikki ahdistuminen näkyy jokapäiväisenä oksenteluna. Mitenköhän kauan mun kroppa jaksaa? Haluun kotiiin enemmi ku ikinä.
Ihanaa et joulu tulee, ees jotain mistä voi iloita :) ja totta kai oon iloinen paljon muistaki asioista ! Kaikki vois olla niin paljon huonomminki...
Ja oon kuulemma kaunis, harmi kun kukaa ei sanonu sitä ennenku laihduin. Ehkä olisin kauniimpi jos olisin laihempi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti