Ette tiie kuinka tärkeitä ootte mut miks teette tän mulle? Mut on eristetty täysin kaikesta yhteisestä tekemisestä, koska "ei se kuitenkaan haluu". Haluisin vaikka kuin kovasti, mut en vaan pysty. Ne ei tunne tätä kaikkee ahdistusta, ne ei tiie kuinka vaikeeta joskus voi olla.
Ei ois ikinä pitäny kertoo et mulla on ongelmia syömisen kanssa. Kamalaa kun syytetään vielä omaksi viaksi ja sanotaan et lopeta nyt. Ei se vaan mee niin.
Mun täytyy vaan jaksaa yksin, mennä eteenpäin. Ehkä jotkut ei ikinä nää mitä elämällä on tarjottavana, ehkä se on tarkotettu niin.
Ethän kultaseni
ethän kuitenkaan
surujesi anna
sua musertaa
nosta katsees maasta
yli pilvien
jossain tähti kulkee
sinut muistaen
(Johanna Kurkela - Tähti)
Jaahas, ja tän vuodatuksen jälkeen on aika lähtee treeneihin ! Kyllä musta viel joku päivä hoikka saadaan, that's the promise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti